Plaah, suunnitelmat kusee... meni hommat sitte uusiksi. Tatsilla oli jo suht varma ylläpito-ottaja, tuo josta kirjootin eileen jotta se lähtis Jalasjärvelle vuoreksi. Kahtehen viikkohon ei oo kuulunu kyseesestä ihimisestä mitää ja tänään päätti sitte ilimoottaa jottei se huolikkaa Tatsia. Huoh! ei muutaku uuret ilimootukset kehihin ja laitoon sitte ht.nettihinki vaikka oon sitä yrittäny kaikintavoon välttää, jottei sinne tarviisi laittaa.. asialla vaan alakaa jo olla kiirus..
Viikonloppu ny sitte oli ja meni, vähä kuinka sattuu.. Eileen oltihin Jarnon kaas vähä kuskina ja navikka ohojas meirät jonnekki stnan mettähän mihinkä jäätihin autolla sitte kiinni.. nicee, kello oli yöllä 2 ku oltihin siä mettäs.. onneksi sitte päästihin pois sieltä, rähinöören saavutamana.. moon niin hirviä ku mun palaa niin nopiaa pinna ja sitte mä huutelen rumia vaikken mihinää nimes niitä tarkoota. Onneksi Jarno tuntoo mun jo niin hyvin jotta se ymmärtää olla ottamatta niistä ittehensä :)
Tänään harkkaaltihin sitte vähä näyttelyjuttuja serkkuflikan kaas, se lähtöö meirän avuksi Kauhavalle 5.5. ja Pietarsaarehen 6.5. Molemmat on ryhymänäyttelyjä. Lenni oli aiva intopiukiana ku juostihin ympyröötä ja kolomioota, Niilo samoon teki kaikkia ihime jänisloikkia :D Pistän loppuhun muutaman kuvan.
Ehtoopäivästä sitte Jarnon piti lähtiä Koomajokia kohore ja sieltä sitte takaasi sotimahan.. onneksi se tuloo perjantaina sitte takaasi. Menispä tää viikko ny vain nopiaa. Lähärin sitte samalla ovenavauksella hakohon turvesta ja ehtoolla tuli mun kummit käymäs. Saatihin kummitärin kaas hyvät naurut ku leikiin Ninon kans laituumella, se teki taas niin hömelöjä kenguruloikkia jotta.. pitääs saara niitä vireolle.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mun hyvä ystävä kirjootti täs lähipäivinä ittellensä vaikiasta aiheesta, ja se rohkaasi vähä muaki jotta josko mäki kirjoottaasin ittelle vaikiasta aiheesta. Kysehän on siis tästä mun masennuksesta.
Masennus on seurannu mua reilut 2 vuotta, ja kunnollista apua mä sain vasta tän vuoren aluus ku marssiin teekoohin sitä pyytämähän. Kävin 2 kertaa depressiohoitajalla, joka oli tosi mukava ja asiallinen. Silti mua jotenki aharisti olla sielä. Teekoosta lääkäri laittoo mulle sitte hetimmiten lähetteen psykiatriselle poliklinikalle, josta tuliki sitte kutsu ja vastaanottoaika mielenterveyshoitajalle parin viikon päästä.
Mua ei eres hirviästi jännittäny mennä sinne, ku olin jo nähäny niin monenmoosta hoitajaa, psykologia ja lääkäriä. Yllätyyn positiivisesti, kun mua oli sielä vastas iloonen, leppoosa ja ystävällinen nainen. Ensimmäänen käynti oli ihan mukava, ja mulle jäi heti sellaanen fiilinki jotta tämon se oikia paikka. Tästä alakaa mun parantumisprosessi. Kävin muutaman kerran tällä vastaanotolla ja sitte sovittihin yhteesaika Jarnon kans (käyn siis kerran viikos tuola.), ja seki kerta meni hyvin. Mä pillitin koko iesuksen tunnin, välillä pahasta olosta ja välillä hyvästä. Tuon tunnin jäläkehen mulla oli kuitenki tosi helepottunu olo.
Sielä istues ja jutelles mä tajusin pitkästä aikaa oikeen kunnolla, kuinka paljo Jarno musta oikiasti välittää. Se puhu musta niin ihanasti ja muisteli niitä aikoja ku alettihin olemahan, jolloonka tuo masennus ei ollu viä nostanu päätänsä.
Tästä muutama viikko etiäppäin mulla oli sitte lääkärin ja mth:n kans hoitoneuvottelu. Sitäkää mä en jaksanu jännittää juuri ollenkaa. Neuvottelun aikana mua alakoo kauhiasti aharistaa ja suoraansanottuna vituttaa se lääkäri ja sen tapa kysellä mun asioota.. ymmärrän toki jotta sen piti niistä tietää voirakseen teherä jatkosuunnitelman. Silti tuntu kauhian vaikialta kertoa kaikki asiat niin lyhyes ajas umpituntemattomalle.
Hoitoneuvottelun tulos oli sitte se, jotta mun terapia jatkuu ja mun paranemisprosessi tuloo olemaan vähintään 2-3 vuotinen. Pitkä aikahan tuo on, mutta ei tästä paskasta niin vain nousta kahares viikos. Lääkityksen määrä tuplattihin.
Terapiahan tuli kuukauren tauko, ku tuo hoitaja jäi sairaslomalle + lomalle heti sen perähän, ja tällä viikolla olin sitte tosiaan pitkästä aikaa sielä. Ylihuomenna olis sitte taas aika. Oon tykänny kyllä kovasti siitä mun omasta terapeutista, se on kyllä justihin ku luotu auttamahan mua ja kuuntelemahan mun murehia.. Sitte ku mä tästä Kauhajoelle muutan, niin jatkan sielä sitte kans tätä hoitoa polilla.
Huh, mikä romaani tästä tuli : D toivottavasti joku eres jaksaa kiinnostua lukemahan. Ja loppuhun tosiaan niitä koirien kuvia ja kunniaa juoksuttaja Saimalle :-)
Niilo
Niilo
Niilo
Lenni
Lenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti