Kyllä voi vastustaa!

Aaargh mä oon pitkästä aikaa niin raivona ettei tosikaa.. kaikki asiat vastustaa niin lujaa! mikää ei onnistu, kaikki menöö pain puuta ja plaah..

Tekis vain mieli karaata jonnekki niin että sais jättää kaiken paskan taaksensa.

Kaikesta paskasta huolimatta oltihin Usvan kans eileen seuraestekisoos Kurikas Myllykyläs, mentiin ristikkoluokka josta 4vp ja 50cm josta 8vp. Ristikkoluokas Usva meni omanpään mukaan jonku ihan ihme voltin, ja 50 tiputti kaks. Tuota ihmettelen, että aina jos on erikoiseste tai okseri, niin ei tiputa mutta jos on normaali niin ne molemmat se tiputti. Ne on takajalat mitkä tiputtaa. Se varmaan luuloo että jos on kapiampi este niin ei tarvi ottaa takajalakoja mukahan toiselle puolelle?? :D Mut muuten meni hyvin, ja mehän vasta harjootellahan, ollahan niin alakutekijöös :) pikkuhiljaa mäki alan päästä kammostani erohon (näis korkeuksis ainaki.. :D) Kaikenkaikkiaan mulle jäi ihan ok mieli, kopitukset suju hyvin ja ite pystyin olemaan suht rentona :) Lisäksi Usva täytti eilen 12v! ♥

Viikonloppu meni miten meni, käytiin mökillä pyörähtämäs saunas ja uimas sekä kävin Usvan kans kylällä maastoilemas. :D 

Oon teheny täs ny pari pyörälenkkiäki, josko tuo kuntoki alakaas joskus nousta. Tänään täytin poliisikoulun hakupaperia ja hommasin työtoristukset kasahan, viä pitääs kattella peruskoulutoristus ja käyrä optikolla hakemas näkötarkastustoristus. Sitte ku ne o kasas niin soitto poliisiasemalle ja haastatteluaijan varaus.

Tänään mulle soitettihin Atrialta, oon joskus keväällä hakenu sinne kesätöihin ja tänään tosiaan tuli soitto et vieläkö kiinnostais. Huomenna haastatteluhun. Olis kyllä kiva välillä teherä jotaki kunnon työtäki, ettei vain istumista ja kerran vuores joku kuvauskeikka.

Oon vieny kauppojen seinille nuota valokuvausilimootuksia, ja monesta on revitty numeroota, silti vaan ei oo kukaa soittanu. Parista kaupasta on taas revitty kiusallansa koko ilimootus, ja aina ku on vieny uuren niin ei oo menny montaa päivää ku on taas se revitty. Joskus pari vuotta sitte mulle soitti joku teinilissuporukka että voinko mennä kuvaamahan niiren mursuja -_- hehheh, kyllon hauskaa. 

Mua kyllä nakertaa ny niin jotta voisin haukkua seinätki vaakatasohon. On täs lähiaikoona ilimenny sellaasiaki tapauksia, jottei oikiasti olla kaveria, ei vastata viesteihin ja hyvä ku nähäres päivää sanotahan, mutta kas kummaa sitte ku tarviis apua tai jotain niin silloon kyllä ollahan kaveria. Mä pistänki tähän yhyren mietepätkän, minkä löysin netistä:

"Minä olen kyllästynyt olemaan kiltti.
Minä olen kyllästynyt yltämään ihmisten määrittelemiin mittoihin ja kelpaamaan vasta ne täytettyäni.
Minä olen kyllästynyt olemaan muille mieliksi, vain jotta muut olisivat tyytyväisiä.
Olen kyllästynyt kieltämään omat tarpeeni ja oman onnellisuuteni. Olen kyllästynyt siihen, että minua pyrkivät neuvomaan ihmiset, jotka eivät minua edes pohjimmiltaan tunne vaikka niin luulevat.
Olen kyllästynyt siihen, että toiset tuntuvat tietävän minua paremmin mikä tekee minut onnelliseksi.
Tämä elämä on minun, tämä sydän on minun, minä tiedän miten se sykkii, sillä se sattumoisin on minun rinnassani 24 tuntia vuorokaudessa, eikä kenelläkään ole varaa tulkita sen lyöntejä, paitsi minulla.
Kiltteys on raskasta.
Olla rakastettu ja hyväksytty sellaisenaan, se on ihmisten
keskuudessa harvinaista kun kovin usein kaikesta täytyy maksaa. Mikään ei ole ilmaista...
Minä olen vain se mikä olen, oma itseni ja jos en sellaisenani kelpaa, sille ei voi mitään.
En aio ostaa kenenkään hyväksyntää!"

Tuo on kyllä niin totta ettei mikää oo! 

Näihin ajatuksihin mä lopetan tämän postauksen ja painelen tallille kalakittemahan seiniä ja hoitamahan Usvan. Jos tosiaan tuloo jotaki toivepostauksia mielehen, saa eheroottaa.

 

Näin meillä :DD